Sunnuntaina riisenitreeneissä ajattelin ottaa tokon Z-kävelyä (eli seuraa-jäävä istu-seuraa-jäävä seiso-seuraa-jäävä maa…tai näiden joku eri järjestys). Tämä kaatui heti siihen että Edi meni joka kerta käskystä odota (eli jäävä seisominen) istumaan. Sain jotenkuten tuhannella kerralla onnistumaan kun itse pysähdyin ja pidin namilla Ediä pystyssä. Ihan kauheaa. Seuraavaksi kokeilin ruutua. Edi lähti hyvin mutta jäi toiseen etukulmaan, kuten merkille. Odotin että menisi ruudun keskelle, mutta pukkasi matkallaan takakulman kartion parin metrin päähän, ja toi sen innoissaan mulle. Ihan kauheaa taas. Seuraaminen sentään oli kohtuullista. Kyljelleen meno onnistuu nyt käskystä, tosin vain oikealle kyljelle käskystä. Vasemmalle menee jos ohjaa. Todettiin treeniporukalla, että Edin takapää voisi saada hyvää vahvistusta jumppapallolla tasapainoilun avulla, sillä rangan kierto lakkaa kylkiluiden jälkeen ja ei oikein osaa ponnistaa kyljeltä selälleen (sängyssä tai sohvalla tämä kyllä onnistuu ja helposti!) Kokonaisuudessaan tämän treenikerran Edi viihdytti kanssatreenaajia, minua lähinnä itketti.
Iineksen kanssa samoissa treeneissä opeteltiin käskystä istuminen. Aluksi istu –käsky samaan aikaan kun istuu (+naks+nami suuhun+kehu) ja siirtonamilla (namin heitto kauas) koira pystyyn ja sitten käsky ennen kuin aloittaa istumisen. Tämä oli hyvä. Tehtiin myös treenikaverin kanssa luoksetuloja ihan kutsumalla Iinestä nimellä ja naksauttamalla kun lähtee kohti. Välimatka pidettiin melko lyhyenä, parisen metriä, sillä söi koko iltaruokansa siinä.
Kotona eilen treenattiin eteisessä Edin kanssa metallinoudon tuontia, mikä meni ihan ok. Puukapulalla otettiin sovellettua hyppynoutoa kapean pahvilaatikon yli… Voisihan sitä väsätä ihan oikeankin hyppyesteen pihalle. Jäävä seisominen ei onnistunut vieläkään, ehkä auttavasti. Luoksetulo +pysäytys pienessä eteisessä ehkä onnistui tilaan nähden hyvin, otettiin pari kertaa. Katsoin toko voittajaluokan liikkeitä eilen, siinä kyllä ei ole tuota jäävää seisomista, jäävä istuminen kyllä, joten ehkä unohdan sen jäävän seisomisen. Luoksetulossa seisominen kyllä on.
Pentuaika on kyllä todella raskasta, tuntuu että Iines kommunikoi ainoastaan puremalla ja riekkumalla, hyviä hetkiä on viimeaikoina ollut aika vähän. Treenatessa keskittyy kuin unelma, mutta päivässä on niitä muitakin hetkiä treenaamisen, syömisen ja nukkumisen lisäksi – valitettavasti. Ehkä se jossain kohtaa järkevöityy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti