Tottista, jälkeä, esineitä

Viime sunnuntain esineonnistumisista innostuen, Iinekselle on nyt tehty pari kertaa esineen vientiä/tuontia metsästä. Harmi, etten viime su vaatinut käteen asti esineen tuomista, sillä nyt korjaillaan sitä, tiputtaa vieläkin hieman liian aikaisin. Lisää treeniä vaan! Idean se on jo kuitenkin tajunnut.

 

Iines tuo hiiripehmolelun



Iines tuo kuminakin

Kisaavien tottistreeneissä TPH:lla Iineksen kanssa tehtiin aika pitkä paikallaanmakuu, hiottiin luoksetulossa suoraan eteeni istumista (muistettava vaihdella namitaskua ettei aina tule sille puolelle! Namin voi tiputtaa myös suusta jos koira osaa kopata sen). Viimeisenä hyppynoutoa niin että jätän koiran istumaan esteen toiselle puolelle, kapula koiran eteen ja tuo-käsky. Kouluttaja antoi vinkkejä rauhalliseen pitoon ja luovutukseen ja sanoi että mulla pitää olla malttia enemmän tehdä rauhassa ;)

 

Ilta-auringossa kentällä saimme ihmetellä myös laskuvarjohyppääjiä

Tänään olimme ensimmäistä kertaa TPH:n jälkitreeneissä, olikin jo aika saada ammattimaista näkökulmaa siihen treenaamiseen. Iines ajoi ensimmäistä kertaa vieraan ihmisen tallaaman jäljen (30min, kuuma ilma, kuiva metsä)  ja lisäksi jäljellä kaksi keppiä. Treenattiin keppi-ilmaisua niin että kun alkoi tarkentamaan mistä löytyy, kehuttiin kovasti ja kun löysi, kepin alla oleva purkki avattiin ja sai syödä namit sieltä. Purkki oli piilossa sammaleen alta, näkyi vain pieni kulma ettei opi etsimään katseellaan niitä purkkeja. Toisella kepillä meni itsestään maahan vielä! Hienoa! Sitten leikittiin sen kepin kanssa että jää positiivinen mielikuva kepeistä ja jäljestä. Kuvien alla jäljestämisen perusperiaate.

 

Tietysti piti laittaa päälle jäljestävä riiseni -paita!

Purkki, kaksi keppiä ja 5m grippiliina

 

Jäljestämisestä www.palveluskoiraliitto.fi/jalki.html

 

Palveluskoirakokeissa koira jäljestää ihmisen tekemää jälkeä. Jälki tehdään siten, että jäljentekijä, koiralle vieras henkilö, kävelee maastossa suunnitellun reitin ja jättää kävelyuralleen 6 jälkiesinettä, n. 10 cm pitkiä kuivia, radan tunnuksella merkittyjä oksanpätkiä.

Jälki pitenee luokittain, 1-luokassa jäljen pituus on 500, 2-luokassa 1000 ja 3-luokassa 1500 metriä. Myös jäljen vanhentumisaika pitenee siten, että jälki on tehty 1-luokassa noin tuntia ennen jäljen ajoa, 2-luokassa n. 1½ ja 3-luokassa 2 tuntia ennen jäljen ajoa. Koira etsii jäljen 30 - 40 - 50 metriä pitkältä suoralta linjalta, jonka yli jostain kohdasta jäljen tekijä on kävellyt. Kokeessa koiranohjaaja ei tiedä, mistä kohtaa jälki kulkee linjan poikki. Aikaa jäljen ajamiseen ja jälkiesineiden ilmaisemiseen on 1-luokassa 20, 2-luokassa 30 ja 3-luokassa 40 minuuttia.

Edi SM-kisoissa ja Iines "jos koira ei löydä jälkeä,ei ole jälkeä"

Eilen lauantaina oli IPO-R haku B suomenmestaruuskilpailut, siis kansainväliset pelastushakukokeet jossa seuramme TPH oli järjestäjänä. Edi oli mukana häiriökoirana henkilöryhmässä. Näissä kilpailuissa henkilöryhmässä on neljä ihmistä joista kahdella on koira, toisella uros ja toisella narttu. Kun kilpailija tekee seuraamiskaaviota, sen lopussa on myötäpäivään  ympyrää kävelevä henkilöryhmä jota kilpailijan tulee kävellä ympäri vastapäivään - koirat tulevat siis nenäkkän...tietenkin ne eivät nenäkkäin saa päästä vaan tulee seurata tiiviisti omistajaansa. Kiertämisen jälkeen ryhmä pysähtyy ja kilpailija kulkee henkilöryhmän läpi kasikon mallisesti kiertäen kaksi ihmistä ja pysähtyy perusasentoon keskelle ryhmää.

 

Henkilöryhmässä Edi siis seikkaili viisi kertaa (viisi kilpailijaa), viimeisellä kerralla se olikin aika puhki kun joutui aina uudestaan kentälle tekemään oikeastaan ei yhtään mitään. Väliajoilla kun koirakot suorittivat paikallaanmakuuta, ketteryystehtäviä, koiran kantamista, jääviä liikkeitä, noutoa sekä kauko-ohjausta Edi oli keräilemässä yleisöltä ja kokeen työntekijöiltä rapsutuksia ja makkaraa. Tarkemmat koeohjeet löytyvät: http://www.palveluskoiraliitto.fi/koetoiminta.html .

 

Viimehetken peruutuksen takia viimeinen koirakko oli ilman paria joten Edin kanssa menimme hänen pariksi. Tarkoitus oli saada siis sille toiselle koiralle riittävän pitkä paikallaanmakuu kun suoritamme Edin kanssa tottelevaisuusosiota. Kansainvälisten pelastuskoirakokeiden tottelevaisuusosio poikkeaa melkoisen paljon perus kansallisten lajien tottelevaisuudesta (mitä me ollaan treenattu), joten saimme tuomarilta vapautuksen monista liikkeistä. Alkuun BH:sta  ja pk-kokeista tuttu seuraamiskaavio loputtomine askeleineen, pysähdyksineen ja tempovaihdoksineen (hidas kävely & juokseminen koiraa seurauttaen). Sitten teimme noutoliikkeen mutta pelastuskoirapuolella ei käytetä noutokapulaa vaan käyttöesinettä, joten Edi sai tuoda mulle kengän. Seuraava liike olikin hauska ja meille uusi: perusasennosta seuraamista, sitten 10 askeleen kuluttua koiralle istu-käsky, itse hidastamatta tai pysähtymättä kävelin 40 askeleen päähän ja käännyin koiraan päin, tuomarin luvalla tule-käsky, kun koira on tulossa puolessa välissä matkaa maahan-käsky ja tuomarin luvalla seiso-käsky (lisäksi näytin sallitun käsimerkin, mitä seisomisen yhteydessä käytämme tokossa) josta tuomarin luvalla luoksetulo perille asti ja sivulle istuminen. Nämä menivät todella hyvin! Alussa kun lähdimme seuraamaan Edi oli aika laiskan ja väsyneen oloinen, mutta kun ammuttiin kaksi laukausta, se oikein viritty ja innostui siitä!

 

Lopun ajan höntsäilimme ketteryystelineillä ja kauko-ohjauspöydillä, koiran kantamista en edes yrittänyt, Edihän painaa sellaisen 50kg:n paikkeilla! Tuomarin mielestä varsinainen kilpaileva koirakko oli tehnyt tarpeeksi pitkän paikallaanmakuun ja saimme vapautuksen kentältä. Kyllä saa olla iloinen ja tyytyväinen että on tuollainen luottokoira, ei tarvinnut yhtään pelätä tai edes jännittää että se yrittäisi häiritä tai tutustua kilpaileviin koiriin kisasuorituksen aikana tai että se olisi käyttäytynyt huonosti pitkillä odotustauoilla. Loppupäivän Edi sitten nukkuikin sikeästi ;)

 

Liput liehuvat kisoissa, etummaisena TPH:n lippu

Edi ja minä SPKL lipun alla

Kopilla oli piilossa Edille pallopalkka

Edi kauko-ohjauspöydällä

Tänään Iineksen kanssa olimme hakutreeneissä... huomataksemme että meitä olikin vain kaksi treenaajaa! Eiliset pitkät kisat taisi verottaa useamman jäämään pois tämänpäiväisistä treeneistä. Saimme kyllä kahdestaankin oikein mainiot ja antoisat treenit aikaiseksi. Iines sai treenata jäljen nostoa. Tässä siis otsikon selitys jos koira ei löydä jälkeä, ei ole jälkeä. Tottahan se on, jos koira ei löydä missä se jälki menee, ei sitä pysty ajamaankaan! Tein siis kolme suoraa jälkeä metsään, yhdet namit jokaiseen n.5-15m päähän lähtöpisteestä. Lähdin metsäautotieltä terävästi kääntyen kohti metsää ja kävelin 50m pitkän jäljen. Näitä rinnakkain kolme, välimatkaa ehkä 10-20m jäljillä. Jäljet vanhenivat toisen koiran treenin ajan. Iines bongasi hienosti jokaisen jäljen erikseen! Ainoa huono puoli oli se, että sen namin haju oli levinnyt niin että etsi tosi kauan sitä ja harhautui jäljeltä aina pois, oikeastaan jäljestäminen keskeytyi eikä jatkunut sujuvasti. Jokaisella jäljellä kuitenkin päästiin takaisin jäljen päälle kun Iines oli löytänyt namin. En ajanut jälkiä pitkään vaan vein pois kohti uuden jälkilinjan aloitusta. Oikein hyvä treeni!

 

Iines jäljellä

Lisäksi vielä esinetreeniä. Iines on nyt pari kertaa oma-aloitteisesti tuonut mun pihatohvelin olohuoneeseen joten ajattelin että toisi varmasti sen metsästäkin mulle. Treenikaveri vei tohvelin metsään samalla Iinestä houkutellen ja pudotti maahan. Kaveri pois metsästä ja Iines esine-käskyllä perään. Hienosti toi esineen mutta itse mokasin kehumalla liian aikaisin! Toistettiin pari kertaa ja Iines tiputti yhä aikaisemmin esineen. Täytyykin viilata tätä, mutta ihanaa että se vihdoin tuo mulle esineitä metsästä!

 

Hiekkakuopan kuningatar Iines

Kaivuri

kirahvijalat

 

Hakua ja pihatottista

Äitienpäivästä huolimatta sunnuntaina tietysti treenataan, tällä kertaa oli Edikin mukana hakumetsässä!

 

Iines kuitenkin ensimmäisenä: Ensimmäinen  oli aika hankala, olivat laittaneet lähelle pusikkoon, ihan 10-15m päähän maalimiehen maastopeiton alle ihan littanana makaamaan maahan! Kesti muuten aika kauan Iineksellä paikallistaa se haju, lopulta teki yhtäkkiä 180' käännöksen ja löysi hetken tarkentamisen jälkeen piiloutuneen! Toinen maalimies laitettiin kävelemään (ennen kuin tultiin radalle) ensin etureuna ja oikeasta kulmasta vielä etenemään parisenkymmentä metriä. Koira lähti hienosti pitkin etulinjaa, mutta noin 35m syvyydessä lähti kaartamaan koti piiloutunutta. Haukkuilmaisun se keskeytti kerran kun kokeili pääseekö ihmistä haukkumaan toista kautta paremmin.

 

Palatessamme toiselta maalimieheltä olin pyytänyt pudottamaan esineen matkan varrelle, oman hanskani. Iines käveli ihan sen ohi metsässä ehkä metrin, kunnes kääntyi takaisin ja selvästi haistoi esineen, joten suuret kehut ja namisateet! Pelastuspuolellakin täytyy niitä esineitä osata löytää metsästä.

 

Mietin että Iineksestä saattaisi olla jopa tarkkuusetsintään (on osana etsintäkoetta "PAEK"), sillä se löytää ihmeen pieniä muovipaloja metsästä ja ottaa niitä suuhunsa - onneksi ne saa sieltä helposti myös pois!

"Tarkkuusetsintä tapahtuu joka luokassa 3 m x 3 m suurella alueella. Alueella on yksi pieni, kova esine, joka koiran tulee ilmaista ohjaajalle. Esineinä käytetään kolikoita, muttereita tms. metalli- tai kovamuoviesineitä. Ilmaisun jälkeinen etsintäaika on yksi minuutti. Kokonaisetsintäaika on luokittain 5/4/3 minuuttia." http://www.palveluskoiraliitto.fi/etsinta.html 

 

Edille kaksi helppoa ukkoa, tavoitteena Edin oma-aloitteisuus ottaa kiintorulla pannastansa suuhunsa ja suora luoksetulo mun luo sekä näyttö. Hyvin löytyi ukot mutta pitkän tauon jälkeen Ediä piti hieman auttaa tai no muistuttaa että se rullakin pitää tuoda eikä vaan odottaa että maalimies antaa namit. Edi on niin helppo, se pysyy hienosti hallinnassa ja tekee niin kuin pyydetään eikä remmissä tarvitse pitää.

 

Edillä SPKL-liivit, Iineksellä pelastuskoiraliivit

Lähimaalimies maastoutuneena

Edikin pääsi etsimään ukkoja!

Lopussa tietysti, pallopalkka :)

Sunnuntaina illalla kävimme Iineksen kanssa treenailemassa kevyesti BH-kokeen kaupunkiosiota, eli jätin sen kaupan seinään kiinni, itse kävelin kulman taakse ja palasin. Ihan rauhalisesti jäi ja samasta asennosta löytyi kun palasin. Harjoittelimme myös pyöräilijöiden, lenkkeilijöiden, lastenvaunujen ja rollaattorin katselua ja ohittelua.

 

Yksin hylättynä, pikku Iines rukka, kaupan pihalla

Pihalla eilen ja tänään tottistelua: Iinekselle seuraamista, luoksetuloja (toimi hyvin viesti- tyyliin kahden ihmisen kanssa, into tosi hyvä!) ja hyppynoutoa. Edille jäävät liikeet eli seuraamisesta istu, maa ja seiso, sekä eteenmeno&maahanmeno sekä maahanmeno&luoksetulo.

 

 

Yllä siis video Iineksen hyppynoudosta, en tiedä miten se on sen oppinut mutta tällä tavalla se nyt tekee :D Luulisin että se tekee noudon, siinä vain sattuu olemaan este välissä josta se hyppää yli koska se on suorin reitti. Vielä kun saisi hyppytekniikan kuntoon! Takajalat suoraksi taaksepäin hypyssä olis kiva...

 

Edille siistimistrimmaus viime ke aamulla:

Ja lenkillä koirien kanssa:

Iineksen kanssa tiimivaatteet ;)

Puutarhaletkulla piti sitten pestä pyörä ja koirat.

 

Tintenfass-leirillä 2.-4.5.2014

Olimme Iineksen kanssa kasvattajaleirillä viime viikonloppuna. Lähdimme täältä perjantaina aamulla jotta ehdimme perinteisiin mölli- eli harjoituskilpailuihin alkuiltapäivällä.

 

PERJANTAI 2.4.14

Perille saavuttuamme tavarat mökkiin paikoilleen, lounasta ja "kisamaastoon" lähteminen. Hakumetsässä alueelle oli piiloutuneena kaksi ihmistä. Jokaiselle kisailijalle oli tehty omantasoisensa rata, mitä oli etukäteen ilmoittanut tasokseen. Tuomarille ilmoittautumisen jälkeen lähetys ensimmäiselle pistolle, huomasin että lähti vinoon joten huusin takaisin. Halusin suoran etulinjapiston jotta etukulma tulisi tarkastettua. Uusi lähetys ja kaartoi heti samaan suuntaan kun ensimmäisessä lähetyksessä - eli jos olisin hetken odottanut niin koira olisi mennyt heti maalimiehelle... no tästä rankaistiin sitten tietysti pistemenetyksillä. Toiselle puolelle lähettäessäni löytyi maalimies helposti. Pisteitä vähennettiin myös siitä että toisella maalimiehellä Iineksen haukun aloittamiseen tarvittiin käsky. Ensimmäinen maalimies makasi muuten agilityputkessa - Iines pienenä koirana näppärästi oli kävellyt sen jalkopäästä pään puolelle ja sitten vasta ilmaisi maalimiehen!

 

Tottelevaisuusosiossa myöhemmin iltapäivällä sai palkata ja kehua koiraa niin paljon kuin halusi, kunhan koiralla oli kivaa, se oli tärkeintä eikä niinkään täydellinen suoritus. Tehtävinä oli seuraaminen vapaana/kytkettynä (minä seurautin vapaana), seuraaminen juosten ja hitaasti kävellen, jäävä istu, jäävä maa&luoksetulo sekä nouto. Sillä välin toinen koirakko teki paikallaanmakuun. Eli tämä oli kuin BH-koe typistettynä versiona, paitsi BH:ssa ei ole noutoa. Sijoittaudumme hakukoirien kolmansiksi.

Kuva: Martina Reen

Kuva: Martina Reen

Kuva: Martina Reen

Kuva: Martina Reen

Kuva: Martina Reen

 LAUANTAI 3.5.14

Aamuhakutreeneissä teimme seuraavanlaisen radan: oikea etukulma, löytö, hyvä suora pisto ja haukku perille vaikka kävelin. Kakkospiilo vasemmalle puolelle, umpipiilo jossa ovi auki, haukku perille. Kolmospisto oikealle puolelle, hyvä etsintä ja paluu kutsusta luokse, tämä tarkoituksella tyhjä. Neljäs lähetys vasemmalle, kallionkielekkeen alla ukko, hyvä etsintä ja löytö sekä ilmaisu. Maalimiehet pitivät siitä, että Iines on sopivan etäisyyden päässä eikä tule päälle.

 

Iltapäivällä lähdimme toisen kerran hakumetsään, päätin tehdä umpipiilotreeniä. Koiranhan tulee ilmaista maalimies vaikka se ei näe sitä. Menimme lähelle umpipiiloa, maalimies meni Iineksen nähden piiloon. Lähetys piilolle, Iines hetken kiersi piiloa ja sitten yritti raapia itsensä suljetusta ovesta sisään - huusin EI - koira katsoi minuun ja ravisteli itseään (taisi hämmästyä!)  ja sitten kävi makuulle ilmaisemaan ukkoa! Hienoa! Toistimme tämän vielä kaksi kertaa, eipä enää pyrkinyt sisälle piiloon.

 

Lauantaina illalla juhlistimme kasvattajan 30-vuotista uraa koirienkasvatuksen parissa!

 

Kuva: Mira Lindroos

SUNNUNTAI 4.5.14

Päätin ottaa haastetta mukaan kun kaikki suunnittelemani treenit olivat menneet hyvin. Ensimmäisenä lauantaina harjoitellulla umpipiilolla näyttäytyi maalimies ja meni piiloon. Sitten käänsin koiran vastakkaiseen suuntaan ja lähetin sen oikeaan etukulmaan jonne se lähti kuin ohjus! Hieno pisto ja perille asti ilmaisu. Kouluttaja sanoi ettei hän ikinä olisi uskonut että Iines lähtisi oikealle kun vasemmalla näyttäytyi ukko -- mutta myönsi olevansa mielellään tällä kertaa väärässä. Paluu maalimieheltä keskilinjalle ja hieno, varma ilmaisu umpipiilolla, eikä yrittänyt mennä piiloon sisälle. Kolmas lähetys oli oikealle puolelle, taas tyhjä, olisin toivonut syvempää pistoa, mutta kouluttaja oli sitä mieltä että koira on tarkastanut alueen riittävällä tarkkuudella. Viimeinen lähetys oli se haastavin, sillä piti ylittää metsäautotie jotta löysi maalimiehen ison kiven takaa. Iines teki kahdesti hienon laatikon (ensin suoraan, sitten rataa eteenpäin ja paluu takaisin luokseni) mutta päätettiin auttaa koiraa ääniavulla sitten kolmannelle lähetykselle. Se menikin hienosti tien yli ja haki tuulen alta maalimiehen hajun. Hyvä leirin viimeinen treeni! Oli hienoa päästä treenaamaan vieraassa maastossa ja erityisesti koiralle vierailla maalimiehillä! Kiva nähdä että toimii hyvin niin tutussa kuin vieraassakin porukassa ja maastossa.

 

Hakumaastoa ja pinkit merkkausnauhat

Iines haukkuu kun löysi maalimiehen

Foto auki olevan umpipiilon sisältä

Leirin arpajaispalkintona Riiseniriiviö-muki!

Leiriväsymystä en ehtinyt kauaa potea, sillä heti maanantain työpäivän jälkeen oli illalla Vapepan etsintäkurssin toinen koulutusilta, tällä kertaa etsintämenetelmistä. Erityisesti mieltä lämmitti osio koiran käytössä etsinnässä jossa oli esityksessä kuvana riiseni :)

 

Etsintäkurssimateriaalia