Riisenit Iines & Ruu: Hakua, tottista, jälkeä ja esineitä

Maanantaina 30.6. Iineksen hakutreeneissä halusin tavallisen pk-hakutreenin eli tallattu alue 100 x 200m ja maalimiehet niin että koira tekee ns. laatikon (maalimiehet etenivät 50m syvälle ja sittä 30m eteenpäin rataa). Kuitenkaan en halunnut, että samalla puolella on valmiina useampi ukko ettei pääse tapahtumaan väärän maalimiehen ilmaisua. Tällä kertaa Iineksen ohjattavuus oli paljon edellisiä kertoja parempi ja meno hallitumpaa. Radan alussa otettiin käsipäivää-ilmoittautuminen "tuomarin" kanssa ja samaiselta henkilöltä kysyttiin aina lupa että saa mennä haukkumalla ilmaisevan koiran ja piiloutuneen luokse. Muistettava on vain, että kannattaa odottaa pari haukkua kun ilmaisee, että voi varmistua ettei hauku esim. huvikseen tai jos olisi loukannut vaikka jalkansa. Yksi erityishuomio Iineksen tämän kertaisista treeneistä: jos maalimiehellä on silmät tai kasvot piilossa, Iineksen haukku kuulostaa erilaiselta ja se yrittää mennä lähelle kasvoja haukkumaan. Yksi maalimies sanoi että haukkui muuten maassa makuulla mutta joka kolmannella hyppäsi ylös kasvojen viereen jotta olisi nähnyt silmät! Lisää harjoittelua siis näihin. Iines haukkui kunnes pääsin kävellen perille asti ja paluut maalimiehilta keskilinjalle vapaana namin avulla.

Edille tein samalla reissulla esineruudun, uppoaa hyvin syvälle ja etsii tehokkaasti kivat luovutukset. Edi sai myös olla seurapiirikoirana kun keskusteltiin autojen luona hakuporukan kanssa. Edi oli taas oma itsensä ja kävi haukkumassa "BUUUU"-haukkua jokaiselle, kokeili jospa pelkäisi. Ja kukaan ei pelännyt ;) Edin mielestä on hauskaa jos joku säikkyy sitä.

Koska oli hyvä porukka hakutreeneissä kasassa, pyysin ihmisiä hetkeksi jäämään parkkipaikalle ja saimme Iineksen kanssa tehtyä hienon henkilöryhmätreenin vapaana ja remmissä seuraten!

Hakuharrastajan perspektiivi / maastoverkon suojissa

Tiistaina 1.7. kävimme treenikaverin kanssa TPH:n kentällä treenaamassa Iineksen peränkäyttöä eli tehokkuutta ja tarkkuutta täyskäännöksiin ja oik/vas käännöksiin. Tehtiin myös häiriössä (toinen riiseninarttu tottisteli lähellä) seuraamista ja kaveri naksutteli kun Iineksellä oli oikea paikka vieressäni ja hyvä kontakti. Viimeisenä juttuna kentällä pisin paikallaanmakuu ikinä samalla kun kaveri tottisteli vehnäterrierinsä kanssa seuraamista, jääviä liikkeitä, luoksetuloja (!!) ja hyppyjä. Iines pysyi maassa makuulla koko ajan vaikka olin selin koiraan parinkymmenen metrin päässä! Niin ylpeä olen! Kentän jälkeen kävimme vielä läheisen ruokakaupan pihalla harjoittelemasssa BH-kokeen kaupunkiosiota, eli koiran kohtaamista ja ohittamista, sekä sitä kun oma koira on seinässä kiinni, omistaja kulman takana ja toinen koira menee ohitse. Todella hyvin meni, tässä ei ongelmia!

Iineksen pitkä paikallaanmakuu häiriössä

Kaupan pihalla Iines yksin seinässä kiinni, minä kulman takana piilossa, kaveri koiransa kanssa Iinekselle "häiriönä"

Perjantaina 4.7. kävimme TPH:n jälkitreeneissä Paimiossa, minulle uudessa maastossa. Iinekselle noin +300m jälki, 60min vanhentunut, vieraan ihmisen tekemä jossa kaksi meidän esinettä. Jälki oli suurin piirtein puoliympyrän mallinen tieltä-tielle. Iines nosti jäljen hyvin, alussa rynni kovin ja seilasi laajalla alueella muttaloppua kohden tarkensi ja ajoi jäljen hyvin. Iineksellä on aivan liikaa vauhtia jäljellä ja on sitä mieltä että esineet hidastavat häntä. Se reagoi molempiin esineisiin mutta en ehtinyt niistä kehua. Koska jälkeä koira osaa ajaa, seuraava haaste onkin opettaa ne keppi- ja esineilmaisut! Tuossa vauhdissa ei ole mitään mahdollisuutta minun ehtiä bongailemaan niitä! Mielestäni paras esineen tai kepin ilmaisukeino on useinmiten käytetty maahanmeno. Luulisin, että se on helpoin Iinekselle, esimerkiksi istuminen ja esineen nostaminen minulle olisivat muita vaihtoehtoja. Edikin oli jälkimetsässä mukana mutta se ei tajua siitä yhtään mitään, kun on niin tiukkapipoisesti hakukoira ;) Edille taas esineruutu ja se oli maailman onnellisin koira.