Kisaavien tottelevaisuustreenit

Kesätauon jälkeen kilpailevien tottelevaisuustreenit jatkuivat TPH:n kentällä. Hiottiin Iineksen kanssa ensimmäisenä tuomarille ilmoittautumista, joka sujuikin lopulta yllättävän hyvin.  Se on ehkä ennemminkin itselle hankala osasuoritus, kun pitää muistaa kilpailutilanteessa oma nimi, koiran nimi ja mihin kokeeseen on tulossa kaikelta jännitykseltään! 

Ilmoittautumisen jälkeen vapaana seuraamista, josta on kyllä tullut työn kanssa ihan hyvän näköistä! Paikka pysyy hyvin, vire on hyvä mutta välillä kontakti tippuu. Iinekselle riittää ihan sanallinen huomautus jos se unohtaa mitä se on tekemässä, ei tarvitse alkaa sen enempää karjumaan tai remmistä nyppäilemään. Hyvänä vinkkinä tuli täyskäännöksiin se, että ottaa kiintopisteen jota kohden kävelee ja täyskäännöksen jälkeen vastapäiseen suuntaan, niin käännökset eivät jää vajaiksi tai mene yli.

Kun keskustelin liikkeiden välissä kouluttajan kanssa, pistin Iineksen paikallaanmakuuseen. Puheeksi tuli tähän liittyen sellainen, että kun koira menee sivulta perusasennosta maahan, katso missä kohtaa omat jalat ovat koiran kylkeä. Kun palaa maassa makaavan koiran sivulle, laittaa omat jalat täsmällisesti siihen kohtaan koiran kylkeä että koira pääsee vain etujaloilla itsensä nostaen oikeaan perusasentoon - ilman että sen tarvii korjata asentoaan. Hyvä vinkki! Sama pätee myös jäävään seisomiseen, katsottava missä kohden itse kannattaa seisoa, jotta koira pääsee seisomisasennosta helposti vain takajaloillaan istahtamaan oikeaan perusasentoon.

Henkilöryhmää treenattiin vapaana seuraamisen yhteydessä. Muutaman kerran kontakti tippui. Havaittiin, että minun kannattaa ennemmin kehua henkilöryhmän pysähdyksessä hyvästä perusasennosta kuin palkata makupalalla, sillä perusasento levisi sitten siinä kohtaa. Kyllä Iines sietää palkkaamattomuuttakin jo hyvin.

Treenattiin lopuksi häiriön sietoa. Kouluttaja seisoi meidän vasemmalla puolella parin metrin päässä, me yritimme ylläpitää perusasennon. Halusimme, että Iines ei käännä häiriölle päätänsä. Häiriöinä oli kouluttajan käsien taputus, avaimien heitto lähelle, ja hänen käveleskely takanamme ja sivullamme. Pahimmaksi häiriöksi osoittautui tuo kävely, käsien taputtaminen oli helpoin. Jos koira käänsi pään häiriölle, kielsin ei-sanalla.

Loppupalkkana oli Iineksen uusi lempilelu, pk sm kisoista hankittu pörrö-vinkupatukka josta se ihan oikeasti tykkää, ja jopa vähän suojelee! Kiva kun tuolla kisaavien ryhmässä saa treenata juoksuisenkin nartun kanssa, sovittiin vaan aluksi vuorot että ketä juoksunarttu häiritsee niin saa treenata meitä ennen.

Fall season of obedience training has begun. Me and Iines are in the TPH's competing group. It is nice that bitches with heat are allowed to the training group, we just arranged our turns so that dogs that do mind that, were before us. First we trained how to come to the training/competition field and meet the "judge" of the competition. Then we polished our heelwork, especially full turns and heelwork through a group of people. A good tip was that when you tell the dog to lay down, look where your own feet are, and when you come back to the side of your dog, put your feet exactly to the same spot so that it is easy for the dog to take the accurate position on your side. The same method applies to heelwork and leaving the dog to stand. Last thing to train was tolerance of disturbance. I decided that the criteria was that the dog shall not turn its head toward the disturbance. First our trainer clapped her hands, then threw her keys near us and then walked by us. Clapping was no disturbance, keys were a little, but after three "no's" that was ok, hardest was the walking by. Excellent training session ended with Iines' new favourite toy, the baby-blue-pink frizzly one ;)