Edin maallinen vaellus päättyi heinäkuussa ja suuri suru valtaa mielen aina kun ajattelen ensimmäistä.
Iineksen selkäsairauden aiheuttama liian aikainen eläköityminen painaa edelleen treenimotivaatiota alaspäin, vaikka on kulunut jo vuosi harrastuksista luopumisesta.
Lauman uusin on tietysti Ruu, meidän Hipponen, joka käyttölinjaisen sukunsa puolesta on jotain ihan muuta, mihin olen tottunut. Meidän matkamme on hyvin alussa, ja otan avosylin vastaan ne haasteet, jotka me kohtaamme.
Today ends the year 2017 and soon begins the new year 2018.
Edi's earthly days were over in June. Great sorrow blows my mind every time I think of him.
Iines's illness (spondylosis) and her too early retirement drags my training motivation down, even if it has been a year already without her hobbies.
Newest of our pack is of course Ruu, whose working lines have challenged me. Our journey is in its very beginning and I'm going to greet with arms open the challenges we are going to face.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti